5 1* En tiedä, oletteko te huomanneet, mutta elektroniikkalaitteilla on kummallinen kyky hajota mitä omituisimpina hetkinä ja mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla. Itse asiassa hajoaminen tuntuu olevan suoraan verrannollinen tehtävän työn tärkeyteen, sillä kuin kirjoittamattoman lain mukaan kone hajoaa tai sekoaa juu- ri silloin, kun suuri projektisi on melkein valmis ja olet juuri aikeissa tal- lentaa hengentuotoksesi kovalevylle tai disketille. Ennen kuin ehdit tehdä mitään, kuuluu pieni rasahdus tai ininä ja musta pilvi nousee jostakin koneen sisuksista. Pilven laskeuduttua köhit viimeisiä myrkyllisiä kaasuyhdisteitä keuhkosi perukoilta ja hätääntyneenä ryhdyt tutkimaan vahinkoja. Vaistonvarai- sesti alitajuntasi käy läpi kaikki mahdolliset viat, ja kuin sielusi silmin näet edessäsi huoltolaskun, jonka nelinumeroinen loppusumma saa lehtipihviksi laihtu- neen lompakkosi korisemaan viimeisiä kuolinkouristuksia. Tuntuuko yhtään tutulta? {3 Erään kovalevyn tarina {3 ---------------------- Heimo Laukkanen Se oli sellainen tavallinen aamupäivä - tai niin ainakin luulin. Aurinko oli noussut jo aikoja sitten, ja vielä aamukasteiset kukat tervehtivät pirteitä vi- herpeukaloita, jotka loppumattomalla innolla askartelivat pihamaalla. Linnut lauloivat jossain kauempana, ja kulman takana pikkupojat kiistelivät kirkkaan keltaisesta pingispallosta, kunnes isoin pojista keksi lopettaa riidan astumalla pallon ruttuun. Olin juuri tullut suihkusta ja kuivailin pitkän suortuvia hiuksiani pyyhkeeseen. Istahdin tutulle paikalleni näppäimistön ja monitorin eteen ja vielä kostein sormin taituroin muutaman sanan shelliin. Kovalevyohjaimen moottori heräsi pir- teästi henkiin, ja nakuttavan äänen saattelemana ProWrite latautui muistiin. Siitä oli nyt melkein vuosi, kun olin innostunut kirjoittamisesta. Melkein lei- killäni olin ilmoittautunut sellaiseen Utopia-tapahtumaan, jonka kymmenistä vaihtoehdoista olin tunkenut itseni luovaan ryhmään. Luova ryhmä kuulosti jol- lain sairaalla tavalla kiinnostavalta, vaikka sen toimintaan kuuluikin kaiken muun ohella näytteleminen ja runojen kirjoittaminen. Viikon kestäneen tapahtuman aikana koin sitten kirjallisen heräämiseni hyvin yllättävällä tavalla - runojen muodossa. On vaikeaa kuvailla, miltä tuntuu, kun ensimmäinen ikinä tekemäsi runo saa osakseen suurta ihailua ja hämmennystä ihmisten joukossa, jotka ovat pienen ikänsä kirjoitelleet kaikenlaista. Tai millainen vaikutus on sillä, kun kurssin vetäjä tulee kaiken lopuksi sanomaan, että sinun kannattaa jatkaa runojen kir- joittamista, sillä sinulla on siihen kykyä. Kaikesta huolimatta kaikkein suurin vaikutus oli kuitenkin sillä, että tytöt olivat aivan ihastuksissaan, kun näkivät pojan, joka osaa ajatella ja olla myös tunteellinen. Utopian jälkeen olinkin kirjoitellut pöytälaatikkoon sitä sun tätä, jolla ei sen suurempaa arvoa ollut. Lyhyitä novelleja, pieniä tarinoita ja esseitä, joita ku- kaan ei jaksanut nukahtamatta lukea. Ensimmäinen kunnollinen, pitkä ja hyvin suunniteltu tarinani oli kuitenkin parhaillaan luonnostumassa koneeni ruudulle, ja hymy paistoi silmistäni keksiessäni toinen toistaan kurjempia temppuja, joi- hin novellini henkilöt joutuisivat. Olin kuin jumala, jonka luomukset elivät ja kuolivat niin kuin tahdoin. Jumaluus kuitenkin karisi hyvin nopeasti, kun kuului pieni suhahtava ääni. Yhtäkkiä huoneeseen tuli hiljaista. Mitään ei kuulunut, ei edes kovalevyohjaimen tuulettimen ääntä. Tuntui siltä, kuin sairaalan teho-osaston kaikkien EKG-lait- teiden piippaus olisi yllättäen lakannut eikä kukaan oikein ymmärtäisi, mitä nyt tehdä. Sydämeni nousi kurkkuun, mutta nielaisun voimasta se etsiytyi takaisin paikal- leen. Mitä oli tapahtunut? Tärisevät sormet etsiskelivät oikeita näppäimiä. "Amiga äs", hoin itsekseni ja hädissäni yritin tallentaa hengentuotostani kova- levylle - turhaan: kovalevy oli lakannut olemasta. Vain virheilmoitus ruudulla kertoi, että jotakin oli tapahtunut. Koska en tiennyt mitään muutakaan vaihtoehtoa, otin yhteyttä Man & Maniin, josta kyseisen ohjaimen olin aikoinaan ostanutkin. Varsin leppoisasti vastannut myyjä osasikin auttaa minua ja epäili, että ohjaimen muuntaja olisi yksinkertaisesti mennyt rikki. Samalla hän osasi tosin vielä kertoa, ettei heillä ollut yhtään erillistä muuntajaa eikä hän edes tiennyt, milloin heille sellaisia tulisi. Pi- kainen soitto vielä Suomen huoltopalveluun antoi ankean kuvan: ohjaimen muunta- jia ei ollut, ja sellaisen tekeminen esimerkiksi Amigan normaalista muuntajasta maksaisi lähes kaksi kertaa normaalin muuntajan hinnan. Muutaman päivän kuluttua alkoivat ensimmäiset vieroitusoireet. Kädet tärisivät eivätkä silmät tahtoneet pysyä auki ohjelmia ladattaessa. Toisaalta ainoa ohjel- ma, jota käyttelin, oli ProWrite, sillä mitään muuta asiallista minulla ei dis- keteillä ollutkaan. Pari viikkoa sain kärsiä tuskallisista oireista, ennen kuin kipu alkoi pikku hiljaa helpottaa. Hetkittäin diskettien käyttö sujui jo rutii- nilla, eivätkä pitkät latausajatkaan haitanneet. Saatoin jopa ajatella, ettei maailma ehkä sittenkään ole niin huono paikka elää. Harhaluulot hävisivät kui- tenkin nopeasti, kun monitorini melkein kirjaimellisesti räjähti. Se oli ehkä viimeinen niitti arkkuuni - tai ainakin naapurit niin luulivat, mikäli pitämästäni metelistä jotain päättelivät. Huuto oli sisällöltään mitä mo- ninaisinta ja värikkäintä kiroilua, jota voimistettiin vahvalla jalkatyöskente- lyllä ympäri huonetta. Vain se pieni rationaalinen ajatus, että esineiden hajot- taminen ei ratkaisisi mitään, piti silloisen kalustuksen ehjänä - tai niin aina- kin näin jälkeen päin luulen. Koska monitori oli ensiarvoisen tärkeä yleensäkään minkään työskentelyn kannal- ta, ja se oli vieläpä mahdollista korjauttaa hetimiten, päätin olla kerrankin reipas ja järjestää itselleni pientä fyysistä harjoitusta nimikkeellä "monitorin kanto". Oli muuten kokemus sinänsä kävellä sumeassa helteessä lähes koko kaupun- gin läpi monitori sylissä Suomen huoltopalveluun. Kerran jos toisenkin siinä ko- keili taskussa pullottavaa setelinippua ja punnitsi mielessään ajatusta, josko sitä pysähtyisi tähän ja kävisi terassilla ottamassa oluen tai kaksi. TV-modulaattori kohosi kotona odottamattoman suureen arvoon. Kuin ihmeen kaupal- la yleensäkään löysin kaapin perältä, pölyttyneiden lisämuistien ja muun roinan seasta, tuon pienen palikan, jonka pientä väkivaltaa hyväksi käyttäen sulloin koneeseeni kiinni. Näytöksi raahasin pöydän reunalle jättimäisen, huonoputkisen ja muutenkin ruman ikivanhan television, joka olisi varmastikin hyväksytty tek- niikan museoon näyttelyesineeksi, mikäli olisi vain tiedetty ko. laitteen ole- massaolosta. Kun on kerran tottunut kovalevyyn, hyvään kuvaan ja laajaan, apuohjelmilla ko- risteltuun käyttöliittymään, paluu takaisin disketteihin, huonoon kuvaan ja niukkaan peruskäyttöliittymään ilman mitään mukavia leluja on kauhea kokemus. Se on käytännössä verrattavissa siihen, että sinut heitettäisiin lentokoneen Busi- ness-luokasta istumaan jonnekin laskutelineelle, jota lentäjän epähuomion vuoksi ei ole vedetty koneen sisälle. Ainoana erona on se, että istuessasi laskuteli- neellä sinun ei tarvitse viettää aikaasi vaihtaen levykkeitä asemasta toiseen. Aina silloin tällöin soittelin Man & Manille ja kyselin, josko heille olisi il- maantunut ylimääräistä muuntajaa kyseiseen kovalevyohjaimeen. Meni muutamia viikkoja, ja kuin ihmeen kaupalla jostain he saivatkin järjestettyä minulle käytetyn muuntajan, jonka luonnollisesti kävin heti mahdollisuuden tultua nouta- massa. Kun lopulta työnnettyäni muuntajan johdon kiinni pistokkeeseen ja laitettuani virran päälle totesin, ettei mitään tapahtunut, tuntui kuin maailma olisi pudon- nut niskaani. Hetki sitten se oli vielä riippunut muutaman turvapalkin varassa, mutta nyt nekin murtuivat, ja kaikki paska rysähti kerralla niskaani. Koska muuntajan vaihto ei auttanut, merkitsi se sitä, että kovalevyohjain oli rikki. Edes itku markkinoilla, saati muilla julkisilla paikoilla, ei auttanut, vaan oli otettava luu kauniiseen käteen ja vietävä kovalevyohjain Suomen huoltopalveluun, joka oli ainoa asiallinen paikka, jonka tiesin korjaavan tietokoneita ja niiden lisälaitteita. Kesti yli kuukauden, ennen kuin sain kovalevyn takaisin. Mitään vikaa ei itse asiassa ollutkaan. Ainoastaan muuntaja oli rikki, ja uuden vastaavan hankkiminen oli vienyt lähes kuukauden. Vaikka olinkin iloinen siitä, että sain laitteen ta- kaisin, sai tapahtunut kuitenkin mietityttämään. Miksi olinkaan saanut Man & Ma- neiltä rikkinäisen muuntajan? Noh, tekevälle sattuu, se kyllä myönnettäköön, mutta silti... Nyt olen taas kaikissa sielun, ruumiin ja hardwaren voimissa. Kovalevy, monitori ja myös stereoitteni dekki, joka kaiken melskeen keskellä oli sanonut työsuh- teensa irti, ovat kaikki taas kunnossa, ja maailma tuntuu paistavan tänne risu- kasaankin. Kirjoittaminen sujuu yhtä huonosti kuin ennenkin, joten aina silloin, kun en ole hankkimassa uusia kokemuksia maailman epäoikeudenmukaisuudesta, jää minulle aikaa kirjoitella niistä teille. Jos kokemuksistani voin yhtään opetusta kenelläkään antaa, olkoon se seuraava: - Vaikka kovalevyllä olisikin kaikki mukavasti yhdessä paikassa, pidä levyk- keillä varmuuskopioita tärkeistä tiedoista sellaisessa muodossa, että saat ne helposti uudestaan käyttöön. Ei paljon lohduta, jos sinulla on kovalevyn backu- pit, mutta ei kovalevyä, jonne purkaa ne. - Jos jotakin laitteistoistasi hajoaa, koeta itse mahdollisuuksien mukaan pai- kallistaa vika tai hajonnut osa, sillä huoltomiesten taksat ovat kovia - 256 markkaa/tunti, ellei enemmänkin. Mikäli työtä antaessaan osaa antaa huoltomie- helle tiedon, että luultavasti se ja se osa on hajonnut, voi se hyvinkin näkyä pienempänä laskuna, kun korjaus vie vähemmän aikaa. - Ja kaikkein tärkein neuvo: Don't panic... Pidä siis mielessäsi se tosiasia, ettei mikään ole ikuista. Jopa se sinun konee- si voi suunnitella hajoamista minä päivänä hyvänsä. Ole siis tavalla tai toisel- la varautunut siihen, että tahdoit tai et, jonain päivänä koneesi ei välttämättä enää käynnistykään.